Tällä viikolla, kun tiet olivat sulaneet siihen kuntoon, että pienempi tehoisellakin vetoautolla pystyi taas ponia vetämään - oli mahdollisuus osallistua Anna Kärkkäisen estevalmennukseen. Omista edellisistä estevalmennuksista (Tom Gordin, Mia Lindgren, Juhani Eho, Tiina Loisa ja Pekka Larsen) 80-luvulla olikin ehtinyt hujahtaa jo runsaasti aikaa. Kokonaan uutta valmennuksessa oli korvanapin käyttö.
Ponilla on iso ja vielä raaka laukka. Laukkaaminen etenkin kontrollissa on sille erityisen rankkaa. Väsähtäessä menee etupainoiseksi. Innostuessaan mielellään kiihdyttää esteelle, jolloin hyppy suuntautuu enemmän esteen läpi kuin yli. Kotona hyppäänkin lähinnä ravista. Laukan kanssa tehdään töitä sileällä ja kuntoa rakennetaan pitkillä maastolenkeillä.
Tiesin etukäteen Annan olevan todella hyvä nuorten hevosten kanssa. Ei siis pelkoa siitä, että eteen laitettaisiin tehtäviä, joihin ei oltaisi valmiita. Valmennuksessa hypättiin ensimmäistä kertaa sarjaa, jossa oli okseri. Ryhmä oli sopiva, eikä meidän muita heikompi kunto ja alempi taso hidastanut muiden menoa.
Juuri hankitussakin satulassa on taas fiksaamista. Takakorkealla, pyöreäkylkisellä ja -vatsaisella kaikki satulat ja ratsastaja ilman satulaakin asettuvat liian eteen. Sain vahvistusta omille ajatuksilleni siitä, miten ja minkä korkuisilla esteillä kannattaa jatkaa. Luottavaisella ponilla, jonka kanssa perustyö on tehty hyvin - on tästä hyvä jatkaa. Seuraavaa valmennusta odotellessa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti